The Box



When you ask me to leave

I stand alone in the vestibule of your heart.

Suddenly I’m supposed to leave behind these windows

through which for the first time I saw love 
moving the trees simultaneously. And now

I notice it: nobody is hitting the walls.

The wallpaper is scar tissue, just like that

wooden box on the nightstand. 
In the middle of the dark, the shopping centre lights.

I step inside the kiosk door, ask the vendor

could I stay the night in the parcel machine?

Unfortunately it won’t work, so I open 
carefully the lid of my wooden box:

could you hold this for a time while I look

in the shop next door for a shoe in which to settle

and to send wherever I went?






Rasia



Kun käsket minua lähtemään,

seison yksin sydämesi eteisessä.

Yhtäkkiä minun pitäisi jättää nämä ikkunat,

joista ensimmäisen kerran näin rakkauden 
liikuttavan puita yhdenaikaisesti. Ja nyt

huomaan: kukaan ei hakkaa seinää.

Tapetit ovat arpikudosta, niin kuin tuo

yöpöydällä oleva puinen rasia. 
Pimeyden keskellä ostoskeskuksen valot.

Astun kioskin ovesta sisään, kysyn myyjältä

voisinko jäädä pakettiautomaattiin yöksi?

Se ei valitettavasti käy, jolloin raotan 
varovasti puisen rasiani kantta:

voisitko pitää sitä sen aikaa, kun etsin

viereisestä kenkäkaupasta kengän johon asettua,

ja lähettää sinne minne kuljin?